Juuri kun työntekoon on loman jälkeen tottunut on taas loma. Oho. Tällä kertaa maisemat vaihtuu oikein kunnolla, ooh, tää tulee tarpeeseen! Torstaina nousee lentokone ja suuntaa Espanjaan.
Matkaa on ootettu niin kauan, että mitä lähemmäs se on tullut, sen kaukaisemmalta se on tuntunut. Että onhan tässä vielä aikaa tehä sitä ja tätä mutta oho! Sunnuntaina iski todellisuus että ei olekkaan.
Olin toivonut näkeväni ennen reissua suurimman osan ystävistäni, tekeväni kotonani suursiivouksen, hoitavani kaikki to do-listoilla roikkuvat hommat, pakkaavani ajoissa ja treenaavani kunnolla. Ja kuinkas sitten kävikään. Tajusin sunnuntaina että kohta lähetään ja eihän tässä enää oikein mitään kerkiä. Noh, ehtiihän sitä sitten reissun jälkeenkin... Pakkaaminen tosin olisi hyvä tehä ennen matkaa, mutta sekin jää viimeiseen iltaan. Kaatosateesta kotiutuessani en kauhean hyvin osannut asennoitua tohon viikkoon +30asteessa. Kasasin kyllä tavaroita matkalaukkuun, mutta kyllä se vähän hienosäätöä vaatii. Huominen iltaohjelma on siis selvillä.
Miksköhän aina käy niin, että on muka paljon aikaa ja sitten oho, ei ookkaan yhtään ja edelleen kaikki tekemättä? Tai sitten vain mulle käy näin.. Mutta ei se haittaa, ei ainakaan käy elämä tylsäksi.
Kaksi työpäivää. Ja toisen lopuksi suuntaan lentokentälle. Vähiin käy, jee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti