Olen koko kuntokeskusjäsenyyteni ajan (vähän reilu kaks vuotta) tuskaillut kaikilla jooga/bodybalance tms. tunneilla niitä soturi-asanoita. Että miksi niitä pitää olla niin monta erilaista ja miksi siinä pitää pysyä niin kauan ja jalkahan siinä joutaa kuolioon. Kaikissa (?) sotureissa toinen jalka on koukussa sivulla ja toinen jalka suorana toiseen suuntaan (en halua blogiini vierasta joogaajaa, joten googlaa ite, jos asento on epäselvä). Ja yläkroppa sitten vaihtelevasti riippuen siitä, mikä soturi on kyseessä.
Olen miettinyt jo jonkin aikaa ja siitä ystävillekin puhunut, että sinä päivänä, kun mä selviän pitkästä Soturi-sessiosta suoristamatta jalkaa yhtään ylimääräistä kertaa, olen sankari. Tämän hetken jooga ohjelmassa jalat ovat enemmän tai vähemmän soturi-asanassa noin 8 minuuttia eli k-a-u-a-n..
Ja hei, tänään!! Tänään se tapahtui. Huh, kyllä kuumotteli jalkaa ja olin jo niiiin vähällä luovuttaa ja suoristaa ihan vaan vähän, ihan vaan nopeasti, mutta en tehnyt sitä. Selvisin koko 8 minuuttia. Enkä ees viime viikolla tehnyt yhtään soturia missään eli vielä parempi suoritus. Tauon jälkeen ja suoraan vaan 8 minuuttia.
Aiettä kun voi ihminen olla pienestä asiasta ylpeä..
Ja tästä aasin siltana.. Äiti tuli tänään Helsinkiin. Viestiteltiin eilen aikatauluista, että ehinkö jumppaan ennen hänen tulemistaan ja muuta. Kirjoitin, että ehin siis 18:30 loppuvaan jumppaan ja hyppään sitten samaan paikallisjunaan.
Tänään 18:31 tuli viesti "Todellako nyt alkaa jumppa?" Öö, miksihän mä oisin sellaseen jumppaan menny, joka alkaa silloin kun äiti saapuu Helsinkiin?? Olin kuulemma kirjoittanut niin. En ollut, tarkistin vielä. Taisi äiti lukea väärin, mutta ei kehannut myöntää.
Noh, pääasia, että mä pääsin jumpalle eikä äidin tarvinut missään ootella. Tuntia..
Ja pääasia, että nyt voi nukkua. Huomenna saattaa supersoturit tuntua jaloissa..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti