lauantai 28. joulukuuta 2013

Kohti vielä parempaa tulevaa vuotta (ja vuosia)

Kulunut vuosi on pitänyt sisällään niin paljon. Hyvässä ja pahassa. Niinkuin vissiin vuodet yleensäkin. Vähän tuntuu siltä, että voisiko jo tulla se Onnellisten tähtien alla-aika. Vaikka on tässä elämässä paljon hyvää ollut tähänkin asti, mutta tuntuu, että sellasia mieltä painavia juttuja niidenkin edestä. Että jos seuraavaksi alkaisi hyvä voittaa. Tuntuu, ettei enää kestä yhtään huonoa. Aina kun iloitsee jostain, niin oho, joku juttu kaatuu.
Tää on ollut monessa mielessä raskas vuosi. Kun on puhunut ystävien, sukulaisten ja muiden tuttujen kanssa, tuntuu, että moni muu jakaa saman fiiliksen. Raskas vuosi, mutta paljon hyvää ja paranemaan päin. Ainakin toivottavasti. Ei aina tarvitse edes liittyä mitään suuria menetyksiä tai muita traagisia hetkiä, vaan jos on monta vähän tai vähän enemmän rankalta tuntuvaa pienempääkin juttua, niistä kertyy ajan kanssa valtavan suuri painolasti. Lopulta tuntuu siltä, ettei kannata mitään yrittää, joku kaatuu kuitenkin. Jo pelkkä yrittäminen tuntuu raskaalta..

Sille tunteelle ei kumminkaan pidä antaa valtaa. Aina löytyy jotain hyvää. Tuntui niin hyvältä, kun isä sanoi yhtenä iltana (ehkä jotenkin näin)
"Mä oon aina ihaillut tota sun tapaas nähä asioiden positiivinen puoli. Vaikka elämä ois kuinka paskaa, sulla on silti sun oma hyvä olo, joka kantaa. Oon susta niin ylpeä!"
Myöhemmin samassa keskustelussa isä vielä jatkoi (kaikkien muiden viisaiden sanojen lisäksi, tää oli oikein voimakeskustelu)
"Ja vaikka ois kuinka huonosti asiat, niin on sulla monia hyviäkin juttuja, niinku noi mahtavat ystävät ja työ ja koti.. Ja onhan sulla ihan kelpo vanhemmatkin, ois sulla huonompikin tuuri voinut käyä."

Niinhän mulla onkin. Enkä mä kanna mistään kellekkään kaunaa, enkä haluakkaan. Vaikka on paljon asioita, joihin osaa nimetä ns. syyllisen. Mutta onko sillä oikeesti väliä? Oon nähnyt liian läheltä, kuinka paha olo on koko ajan, jos täytyy löytää syyllinen kaikelle, katkeroitua ja syyttää kaikesta jotakin. Sitä yritän kaikin voimin välttää, vaikka aihettakin voisi olla. Itellä on kuitenkin paljon parempi olla, kun ei koko ajan ryve. Tunteiden pitää antaa tulla sellaisina kuin ne on, se on varmaa. Että kun itkettää, niin täytyy itkeä ja kun naurattaa, niin täytyy nauraa. Välillä voi huutaakkin, kovaa. Välillä täytyy hakata päätä seinään ja aloittaa alusta. Kaikki tunteet on sallittuja ja niien näyttäminen helpottaa lopulta. Ei välttämättä juuri siinä hetkessä, mutta ajan kanssa viimeistään. Uskon myös siihen, että kaikella on jokin tarkoitus. Haluan uskoa myös siihen, että jossain vaiheessa kaikilla on se Onnellisten tähtien alla-aika. Vaikka usko välillä kovasti horjuu... Täytyy vaan säilyttää se oma hyvä olo, lakata liika ajatteleminen ja pelata niillä korteilla, jotka on.

Ois tästä tähänastisesta elämästään voinut helpommallakin selvitä. En pistäis yhtään pahaks, mutta tässä nyt ollaan ja näillä mennään. Kaikesta oppii ja kaikella on merkitystä. Tärkeintä on yrittää kaikissa olosuhteissa tehä itelleen se kaikista paras. Ei sillä oo mitään väliä, mitä joku muu toivoo, että elämässään saavuttaa. Vain sillä on väliä, mitä itse haluaa ja mitä kohti pyrkii. Kaikki tekee omat valintansa vain omaa elämäänsä koskien, muiden elämään on turha yrittää vaikuttaa. Siitä ei tule kuin kaikille paha mieli.

Tänä vuonna, lähinnä viime aikoina, olen miettinyt tosi paljon sitä, mitä elämältäni haluan. En ole vielä kovin varmoihin päätöksiin päässyt, mutta kyllä ne tästä ajatellessa kehittyy. Aikaa on ja jos ei ole, ei niin ole tarkoitettukkaan.


Kun tuntuu, että kaikki kaatuu, on suunta vain ylöspäin.



 

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti