maanantai 18. marraskuuta 2013

Ai mikä aika?

Johtuuko se tästä syksystä vai omasta liiasta aktiivisuudesta vai mistä, että tuntuu ettei aikaa ole mihinkään. Enkä elä vielä ees ruuhkavuosia! Enkä ole vissiin ainoa, joka kirjoittelee vastaavanlaista postausta eli tää taitaa olla joku suurempikin ilmiö. Viikon lopussa en oikein ees osaa sanoa kalenteriin katsomatta, mihin viikko on mennyt, mutta koko ajan olen jossain ollut. Sitten kun kotiin tulee ei varmana jaksais tehä enää mitään ja ooh, lumipallo-efekti on siinä!

Liikunta on ihan jäänyt, nyt kun työmatkapyöräilykään ei ole enää ohjelmassa. Ollut muuta tekemistä.. Mutta ah kuinka ylpeä olenkaan, ihan oikeasti menin tänään ennen töitä salille! Lähin kotoa aikaisemmin, jotta ehin salille ennen töitä. Kelaa! Suunnittelin ottaa tavaksi mennä ysin/myöhempinä aamuina salille ennen töitä, johonkin se liikunta pitää mahuttaa. En kyllä aina, välillä täytyy saaha nukkua ja nauttia rauhassa. Mutta jos ees välillä. Ja sinnikkäästi mä niitä ilta- ja viikonlopputreenejäkin kalenteriin merkkailen, ne vaan tuppaa sieltä ajautumaan pois.
Mutta mihin se aika ees ihan oikeesti menee, kun enhän mä ees nää ketään ikinä? Partio mulla on kerran viikossa. Sen lisäksi tulee sitten välillä kaikkia ylimääräisiä partiojuttuja. Noin kerran kuussa töissä on työilta. Tsiding, taas yksi ilta kiinni. Kun viikolle sattuu työilta ja ylimääräinen partio niin ohhoh, siinä olikin sitten jo 3 iltaa heti kiinni. Vaikka joo, olen aktiivisesti jättänyt pois ja delegoinut eteenpäin asioita, jotka ei oo niin kivoja tai ihan  vaan lisäajan takia, mutta silti. Vaikka on kuinka kivoja juttuja, niin välillä ois kiva jotenkin.. hengittää. No, parin viikon päästä (pitäis) helpottaa.

Ja sittenhän tässä on vielä lisähaaste. Elämäni on kuitenkin aina ollut aika aktiivista ja kalenterissa täysiä viikkoja silloin tällöin..  Ettäkun on nykyään parisuhde ja tsiding, kahen ihmisen menot ja täyet kalenterit ois sovitettava yhteen niin, että ois sitä yhteistäkin aikaa. Se vaatii organisointia ja suunnittelua, mutta se on (ainakin mun mielestä) myös sen arvoista. Ja kun ees ne arjen aikataulut menis valmiiks yksiin niin ois helpompaa muttakun ei. Noh, tääkin asia varmaan tästä tasoittuu kun oppii ottamaan valmiiksi huomioon toisen eikä tarvitse erikseen varata, että ens viikolla se ja tää. Ja kyllä nää muutkin menot tästä taas hellittää.

Kiireen keskellä voi silti panostaa niihin pieniin arjen luksus-hetkiin ja kaikki tuntuu taas hieman vähemmän kiireiseltä. Tänään aion laittaa kasvonaamion. Tämä on ollut sellainen viikon aloitus, että jos maanantait ois aina tälläsiä, niin elämä ois helppoo.






Ainiin, tänään saatiin ne viralliset kuvat. Tottakaihan siellä näkyy ne haarakiilat ja naarmut, mutta elämä on.. Henkilökunnan kuvassa pönötetään ryhti niin hyvänä ettei ikinä (selän notko saa kivasti vauvamahannäköisen vieruskaverille). Mutta mun varpaat elää ihan omaa elämää, ne ei viitti niin virallisesti pönöttää.. Jep.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti