Tänään ajoin aikaisin aikaisin pyörällä töihin. Aikaisemmin kuin ikinä. Matkalla herätin yhen torkkuilijan, vaikka sen piti alkujaan herättää mut. Meillä oli diili. Joskus on hyvä tehä diili jonkun kanssa, jonka tietää heräävän suunnilleen samoihin aikoihin. Sillä aina välillä torkku houkuttaa enemmän kuin sängystä ylös nouseminen. Niinä aamuina on ihan hyvä, jos on joku plan B. Aamupuhelu myös kummasti piristi, vaikka en yleensä tykkää puhua aamuisin kenellekkään. Matkalla näin monta, jotka olivat jo reippaina aamulenkillä. En ymmärrä, miten joku jaksaa lähteä juoksemaan ennen kuutta, ihan vain lenkkeilläkseen. Meitä on monenmoisia.. Aamuinen työmatkapyöräily on jo mulle kova puristus.
Työpäivän jälkeen yritin pysytellä liikkeessä, jotta en nukahtaisi ennen illan kesäleirikokousta. Viime yönä oli niin paljon ajatuksia ja varmaan huoli tämän aamun heräämisestä, ettei uni tullut ollenkaan. Joskus käy niin. Olen yllättynyt, miten olen tuntenut itseni koko päivän niin tavalliseksi. Ei yhtään mitään väsymysangsteja eikä luppaavia silmäluomia. Näytin jopa ihan freshiltä. Aion kuitenkin yrittää nukahtaa mahollisimman pian tämän postauksen jälkeen.
Tämän päivän suurin saavutus on ehkä n. 65km pyöräilyä. Näin ihan vapaasti lähihoitajan matikalla laskettuna, mutta ei se paljon heitä. Työmatkat kaupunkirajan yli ja kesäleirikokous toisella puolella kaupunkia. Kyllähän siitä kertyy.. Aamulla saattaa vähän tuntua pyöräilemään lähteminen, mutta kyllä se varmaan siitä sitten. Sillä se(kin) vissiin lähtee millä on tullukkin. Mulla on ehkä helpompi huominen kumminkin, onhan mulla nää monen viikon pyöräilyt alla, mutta mites se pyöräilyseura..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti